maanantai 10. kesäkuuta 2013

Rallailua Ylä-Kainuussa

Olipa mukava kokemus osallistua KLY:n 24 h linturalliin 8.-9.6.2013. Meidän joukkueemme, Jari Jakobsson ja minä, osallistui ralliin ns. pystymetsästä, sillä Hyrynsalmella olen käynyt viime talvena 2 kertaa enkä Ristijärvellä viime vuosikymmeninä lainkaan. Jarille molemmat paikat olivat uppo-outoja. Ennen rallia piti siis netin kautta vähän tutustua paikkakuntiin, joskin sekin jäi liian heikoille. Vasta rallin jälkeen kävi ymmärrykseemme, että olisihan siellä ollut yksi lintutornikin (tai mistäpä minä tiedän, vaikka olisi ollut useampiakin). Ei siis käyty sellaisessa.

Kiertelimme varsinkin Hyrynsalmella laajasti. Ensin ajelimme Komulankönkäälle ja Paljakan näkötornille, josta ensimmäisestä ei irronnut oikein mitään mutta toisesta sentään pääsimme kiikareilla katsomaan sinipyrstöä. Taisi ralliin osallistuneista kaikilla joukkueilla olla sinipyrstö listallaan. Se ei ole tosiaan mikään harvinaisuus.



Sitten tehtiin vähän hukka-ajoa mutta kuultiin sentään auton ikkunasta onnekkaasti Paljakan alamäessä sirittäjä. Samoilla seuduilla yksi tiellä olleista vihervarpusista osoittautuikin kisamme ainoaksi urpiaiseksi eikä ko. lajia näyttänyt kaikkien listalla olevan laisinkaan.

Mukava paikka oli Lietejoen suisto hieman Hyrynsalmen keskustan alapuolella. Siitä näki sekä selkälokkeja että törmäpääskyjä, joiden pesiä oltiin nähty vähän ylempänä Lietejoen varrella sorakuopalla. Lietejoen suistossa tuli minulle myös elämänpinna, kun siellä nähtiin myös majava.
No, purussa kuultiin, että keskustan yläpuolellakin olisi ollut suisto, joka jäi hoksaamatta.

Iltasella ajettiin vielä Helena Mularin ilmoittamalle pikkusieppo paikalle Kukkuriin. Satoi eikä lintu laulanut eikä tehnyt sitä sadekuuron jälkeenkään. Sen sijaan mäellä piipitti joku tuulivoimafirman masiina, jota yritettiin ensin vääntää linnun ääneksi. :) Kohta nähtiin kuitenkin sateen kastelema tuulihaukka. Tie vei Joutensuon-Palosuon soidensuojelualueelle, jonne mennessä piipahdettiin mm. Ylä-Tervajärven rannassa, jossa olivat kisan ainoat isokoskelot. Niistä toinen istahti suureksi hämmästykseksemme puun oksalle!

Suoreissu oli raskas, vaikka ilta oli kauneimmillaan. Polkua oli pitkästi ja sillä matkalla minä edellä kulkevana näin metson, jäljessä kulkeva Jari ei. Tosin olin itse nuijannut aiemmin päivällä auton edestä lentäneet tilhet. Kumpaakaan lajia ei saatu enää paikatuksi. Suolla nähtiin kalasääski ja ankarasti molemmin puolin varoitellut pikkukuovi. Sen ja miljoonapäisen hyttyspilven alle jäivät muut mahdolliset äänet. Taivaanvuohi sentään kitkutti, mutta sitä toisen joukkueen näkemää lepinkäistä me ei nähty. Sääskihelvetti joudutti pakoa upealta paikalta. Aika turha reissu ajankäyttöön nähden semminkin, kun keltavästäräkki, liro ja kurki löytyivät vasta seuraavana aamuna suopotkupallon näyttämönä toimivalta suolta, jonne saattoi ajaa autolla ihan keskelle. Töyhtöhyyppää piti odottaa vielä pitempään ja kapustarintaa ei saatu ollenkaan.

Joutensuolta kierrettiin "takakautta" Moisiovaaralle ja kohti Kypärävaaran ruisrääkkää, joka kuitenkin onnenkantamoisena kuultiin jo aiemmin Liko- ja Honkajärven välisten talojen ryppäästä. Siinä pysähdyttiin ihan sattumoisin "kun näytti niin hyvältä paikalta". Kypärävaaralla ei sitten ollutkaan rääkkää, jota käsittääkseni muutkin olivat sieltä hakeneet. Niiltä tienoilta löytyi kuitenkin kisan ainoa "suopelto", jossa lauloivat niittykirviset oikein urakalla (mutta eivät kiurut sielläkään). Länsi-Kainuun kasvattina tämä vaarakainuulaisten tapa tehdä pellot vaaran laelle on outo ja näkyy vaikuttavan myös peltojen lintuvalikoimaan. Ihan kuin vaarojen pelloilta puuttuisivat ne turvepeltojen linnut - keltavästäräkit, niittykirviset ja töyhtöhyypät.

Iltasella asetuttiin maate Pölhöjärven rantaan päivän pölhöilyn jälkeen ja nukuttiin kuutisen tuntia - vähän liian pitkään ja lähdettiin liikkeelle vasta aamukuudelta. Ajettiin Ristijärvelle ja yritettiin paikata taajamasta puuttuvien pikkulintujen listaa siinä kummemmin onnistumatta. Viherpeippoa ei nähty ollenkaan eikä hernekerttuakaan. Uimarannassa kuunneltiin lehtokerttua, joka välillä kuulosti ihan mustapääkertulta, mutta ei rohjettu vääntää sitä sellaiseksi. Paikalta nähtiin kuitenkin pikkulokkeja ja toisella käyntikerralla jo silkkiuikkukin, mutta ei kuultu vastarannalla kuulemma säksättänyttä ruokokerttusta. Miten niitä onkin nykyään niin vähän? Ristijärven keskustassa lauloi vielä aamullakin viitakerttunen.

Hyvä reissu oli käynti Karhulankylällä, jossa kottarainen ruokki poikasiaan ja pelloilla oli lopulta myös töyhtöhyyppiä. Lahnasen laidalta poimittiin tiltaltti, vaikka ei sitä ehkä juuri siitä kohdasta osattu odottaakaan. Siellä kähmyili myös kurki.

Saukkovaaralla käytiin mutta ajauduttiin huonon kartanlukijan (minä) takia vissiin väärään paikkaan eikä vanhempaa metsää löytynytkään.

Kiva reissu oli, vaikka paljon puutteita jäikin listalle. Monet niistä ihan tavallisia pikkulintuja. Petoja ei nähty muuta kuin ne sääksi ja tuulihaukka, mutta purussa yllätyimme, että eivätpä olleet niitä juuri muutkaan tavanneet. Meidän pelloilla Länsi-Kainuussa sentään leijailee tänäkin kesänä suopöllöjä ja sinisuohaukkoja.Pitää varmaan tässä kokeilla, millaisen listan sieltä siitä kotipihan, postilaatikon ja rannan tuntumasta saa vuorokaudessakin kasaan, kun sielläkin laulaa viitakerttunen ihan nurkalla ja rannassa sentään soutelee jatkuvasti myös tukkakoskelo, joka näytti olevan Hyrynsalmen-Ristijärven alueella ihan outo laji.

Yllättävän hyvin pärjättiin sitten kisassa, kun muutkaan eivät olleet mitään hirmu määriä lajeja nähneet. Oltiinkohan me neljäs joukkue kuuden joukossa? Lajeja 75.

Ensi vuonna olisi kuulemma vuorossa Oulujärven ympäriskunnat. Ajateltiin jo nyt keskenämme, että me ei varmaan lähdetä koko järveä kiertämään. Kotinurkille Kivinevan, Kuvajan ja Painuanlahden seudulle on hyvä asettaa painopiste, vaikka metsälajeja siellä jääkin puuttumaan eikä sinipyrstöä tai kuukkelia ole siellä ikinä nähtykään.

Marjatta Kurvinen